Liian myöhäisen illan väsynyttä ajatuksenjuoksua

      Oon jäänyt jonnekin välitilaan, piiloon, karkuun ja unohdetuksi. Kaikki eikä silti mikään ole hiuskarvan varassa. Koko elämä ja minä olen onnellisesti sekaisin ja vaikka aamulla en heräisi, en välittäisi. Toki haluan saavuttaa kaiken sen ja enemmänkin, mistä olen unelmoinut, mutta haluan elää ja nauttia myös tästä hetkestä.
      Olen kyllästynyt valittamaan ja haluamaan aina lisää. En tahdo muuttua oman itseni viholliseksi, vaan haluan ratkaista jotain suurta ja olla avuksi mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monelle. En tiedä, onko maailmanrauha vain missimäisen tyhmä abstrakti ajatus, vai saavutettavissa oleva todellinen asiaintila. Ehkä vielä joskus todella kaikki voimme olla tyytyväisiä siihen, mitä mellä jo on ja opimme iloitsemaan muiden puolesta.