I blame you Hollywood

     Etsin usein sinistä takkiasi väkijoukon keskeltä toivoen, että tapaisimme vahingossa. Niin ei vielä vähään aikaan ole käynyt, eikä ehkä koskaan tule käymäänkään. Mitä edes sanoisin, mitä tekisin? Olen jo liian pitkään pitänyt kiinni jostain, mitä ei todellisuudessa koskaan ollutkaan, enkä tiedä, miten, miten päästää irti lopullisesti?
     En välttämättä ajattele Sinua joka päivä, mutta kun näen linjan 65A, kaikki palaa mieleeni ryminällä ja olen taas hieman taaempana, hieman epävarmempi päätöksestäni unohtaa.

     Suunnittelemme matkaa Venäjälle kesäksi, siellä kasvaa sharoneita, päärynöitä, banaaneja ja kirsikoita, kaikkea muutakin, takapihalla, siellä on Mustanmeren ranta tien toisella puolella ja osa asukkaista on siirretty vuorille, käymme luultavasti sielläkin. Herään aamuisin aurinkoon ja kesä ja Venäjä ja kaikki se, on vähän lähempänä, ainakin päivän, ja kyllä se kesä tulee, vaikka lunta tulisikin vielä kerran, tai kaksi.