"28.7.2016, Lontoo
Pääsin juuri Anja Snellmannin Pääoman loppuun. Viikonloppuna Lontoossa vieraillessaan äiti toi minulle lisää Anjaa, Kjell Westöä, ikuista suosikkiani Auringon Asemaa ja muuta suomalaista kaunokirjallisuutta, koristamaan uuden ison valoisan huoneemme tilavaa kaapistoa.Koska en ole kirjoittanut hävettävän pitkään aikaan, on nyt paljon, hyvin paljon kirjoitettavaa.
Tässä on ollut kaikenlaista. On ollut yskää, ihmeellistä ihottumaa, loputonta itkua, monta punaviinin ja savukkeiden täyttämää iltaa. Pitkiä puheluita internetin välityksellä koti-Suomeen ystäville
"Mä en ole tottunut siihen, että mulla ei ole ystäviä ympärillä. Mitä jos, mitä jos,
mitä
jos
mitä?"
Suurta rakkautta joka menee luihin ja ytimiin, juuri sellaista, mitä kai joskus ajattelin rakkauden mahdollisesti olevan. Emme voi elää ilman toisiamme enää, olemme synkassa, rakastuneena ja ihastuneena.
Aion lintsata töistä lauantain ja sunnuntain. En ole vielä edes tehnyt sitä ja koen tunnon tuskia. Naurettavan ihanaa.
Reilun viikon päästä olen 21 vuotias. Olen nuori ja minulla on paljon mahdollisuuksia niin elämässä yleensä, kuin tässä ja nyt,
tässä kaupungissa,
johon sattumalta ajauduin asumaan ja elämään.
Sitten tulee ikävä Helsinkiä. Tuttuja mukulakivikatuja, kasin ratikkaa, korkeaa taivasta ja jatkuvaa tuulta mereltä. Ihan vaan sitä, kun kipsuttelin Eerikinkadulta Yrjönkadun ja Kalevankadun kautta Aleksanterinkadulle töihin, kahvia City-Centeristä, sadetta Kampintorilla, Cafe Lasipalatsia ja Engeliä.
Tänä aamuna aloitin pienen salaisen lomani. Minulle annettiin kaksi vapaapäivää, valehtelen itselleni kaksi lisää. Tänäänkin heräsin ennen seitsemää aamulla suutelemaan, enkä tälläkään kertaa voinut vaipua takaisin uneen hänen lähdettyään. Olen syönyt two pieces of toast with jam ja juonut kupin teetä, ladannut kuvia puhelimestani tietokoneelleni, vihdoin, ja luonut kuville kansioita otsikoilla Countryside, LilyXLondon, Suomirakas, Marokko.
Tänään matkustan Countrysideen, ihanaan Devoniin. Kolme tuntia junassa maailman parhaassa kainalossa, kolme yötä Sidburyn pikkukylässä, kävelyitä meren rannalla, kietoutuneena maailman parhaaseen, kolme tuntia takaisin junalla yksin sunnuntaina, salaa, koska olen mukamas kipeä.
Kirjoittaessani tätä, Eveliina nukkuu alakerrassa vanhassa huoneessani. Tuntuu enemmän kodilta."
Joinain päivinä olisin kirjoittanut pelkkää rakas, rakastan, rakkaus,
toisina kaikki maailman rumimmat sanat kaikilla mahdollisilla kielillä, isoilla alkukirjaimilla,
joskus pelkkää siltä väliltä, mikä on oikeastaan kamalinta, kun mikään ei ole mitään.
Olen väsynyt ja rakastunut, onnellinen ja silloin tällöin onneton, melko usein hyvin hukassa.
Joka tapauksessa,
palataan.
Aion kirjoittaa taas, koska se on kuitenkin tärkeintä.