Kuulin eilen, että mun ystävälle on tapahtunut jotain kauheaa. Kirjoitin myös esseen moraaliarvojen kulttuurisidonnaisuudesta ja pohdin, onko olemassakaan sellaista asiaa kuin moraali. En osaa ymmärtää maailman, tai ihmisten, julmuutta. Ihmisenä olo tuntuu epäreilulta. Ollaan vaan pieniä ja katoavaisia, pelkkiä ohikuluvia hetkiä suuressa maailmankaikkeudessa. Ja pienuudestamme huolimatta, osaamme aiheuttaa toisillemme suunnatonta surua ja pahaa oloa. Vaikuttaa usein siltä, että hyvän ja pahan jatkuvassa taistelussa paha on aina niskanpäällä.
Tänään kävelin sateessa kotiin ja yritin olla onnellinen. Ehkä mä oonkin, onnellinen, kaikesta pahasta huolimatta.
Loppujen lopuksi, mikä mä olen valittamaan yhtään mistään?
Oot niin taitava kirjottamaan ♥
VastaaPoistaRakas ❤ Kiitos!
Poista