Muistoja kesältä

Pasilan asema, 5. toukokuuta

     Istun yksin, nappikuulokkeissani soi Florence + Machine, luen The Great Gatsbyä ja olen onnellinen. Vieressäni istuu toinen samanlainen. Mulla ei oo kiire minnekään ja ihmiset mun ympärillä vaihtuu. Hetki sitten vastapäisellä penkkiparilla istui pariskunta, nyt siinä on rähjäinen viiskymppinen mies. Se nauraa maailmanmenolle ja kiroaa yhteiskuntaa. "Paska maa ja paskemmat ihmiset!"

     Joku kysyy taas, mistä olen kotoisin. Espanja, Kosovo, Italia? Kerron olevani täysin suomalainen ja se joku nauraa. Kerron myös, miten monet ennen häntä ovat kysyneet samaa ja nousen vihdoin junaan. On jo lämmin, mutta iltaisin tulee vielä kylmä.

Neljäs Linja, 8. kesäkuuta

      Miten kaikki liittyy kaikkeen?

Neljäs Linja, 15. kesäkuuta

     En halua omaa pientä puutarhaa, en halua perheautoa enkä kolmea kerrosta kotia ja elämää. Monena päivänä on satanut, ja sade sai mut taas hetkeksi katoamaan ja nauramaan  kaikelle olennaiselle. 

     Minä ja Hän, emme voi olla samassa huoneessa ilman valtavaa energiavirtaa välissämme. Silti en koskaan soita Sinulle ensin ja jos lupaan tapaavani Sinut, teen suunnitelmia varalle.
     Tänään en mene ulos enkä hoida velvollisuuksia.

Pohjoinen Rautatienkatu, 5. heinäkuuta

     Viimeisten viikkojen aikana elämääni ovat rytmittäneet ilta- ja aamuvuorot sekä yleinen ajattomuus. Minulla on vain yöt puistoissa ja töissä vietetyt tunnit. En hallitse viestittelyä englanniksi enkä halua jäädä enää yöksi. Mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi ja haluan jotain enemmän, jotain erilaista ja jotain täysin muuta.

     En tiedä mitä haluan, mutta en aio lakata etsimästä, ennen kuin löydän sen, mitä tahdon.

Mitä jos en löydä sitä koskaan?

Merimiehenkatu, 16. heinäkuuta

     Ihmiset heiluttavat toisilleen ratikassa ja havahdun omasta synkkyydestäni. Oon enemmän hukassa, kuin haluan itselleni myöntää. En tiedä, kuinka kauan voin jatkaa näin, kuinka kauan kaikki ei vielä ole liikaa? We just don't care. Oon alkanut välittämään taas.

     Tyhjä, tyhjempi, tyhjyys. Ei vielä. Kai. Asiat muuttuu niin kovaan tahtiin, että minä eikä kai muutkaan pysy perässä ja pian on kaaos. Karkailen mielessäni kauemmas ja menen taaemmas, taaemmas. Takaisin alkupisteeseen ja aikaan ennen kaikkea tätä.

     Uskottelen itselleni, että olet merkityksetön ja silti Sinä sait minut ymmärtään niin paljon.

Elielinaukio, 14. elokuuta

     Kohtauksia elämässä. Monta eri tietoisuutta ja todellisuuden ja tunteiden tasoa, eikä kukaan oikeasti tiedä miltä pitäisi tuntua. Mä pysähdyin kaatosateeseen Elielinaukiolle kirjottamaan, ja tää ainakin tuntuu ihan hiton hyvältä.

Hermanni, 28. elokuuta

    Elän elämän eri energiatasoilla ja joka tilanteessa on oma energiansa ja tällä hetkellä lähes kaikkialla on heikko virtaus, eikä mikään tunnu täysin oikealta. Sun luona ja Sun kanssa, täällä kaikki tuntuu kuitenkin ainakin vähän enemmän oikealta, vähän paremmalta eikä energiavirtaus välillämme ole kyllä millään lailla heikko. Silti, et riitä, et kelpaa. Mikä mussa on vikana?