Fiktiota, osa kolme

     Näin rakastuneita pareja kaduilla, metroissa ja rautatieasemilla. Katsoin romanttisia komedioita ja kuuntelin rakkaudesta kertovia lauluja. Näin rakkauden sen kaikissa muodoissa ja kaipasin sinua ja meidän erityislaatuista rakkauttamme enemmän kuin koskaan. Joku voisi luulla ja sanoa, että kaikki rakkaus on erityislaatuista - mutta ei. Ei mikään ole tai varmaan koskaan tule olemaankaan sellaista kuin se, mitä meillä oli kolme kesää sitten.
     Opin löytämään kauneutta paikoista, joissa sitä ei oikeastaan ollut. Olit kaunis täydessä aamubussissa muiden surkeiden joukossa ja olit kaunis pimeyden keskellä.
     Näin taas lähijunassa rakastuneen parin. He istuivat jalat lomittain ja he pitelivät kirjoja sylissään, mutta eivät he malttaneet lukea. Heidän syventyessään toisiinsa minä muistelin sinua ja näin heissä paljon samaa mitä meissä oli joskus ollut. Aika pyyhki meidät kuitenkin erilleen emmekä pidä enää yhteyttä. Muistan silti vielä, miltä ihosi tuoksui ja miltä näytit kaatosateen jälkeen suudellessamme porttikongeissa.
 

Fiktiota, osa kaksi

     Niinä huolettomina päivinä joimme itsemme humalaan useita kertoja viikossa ja nousimme aina uudestaan aamun pikkutunneilla. Makasimme maiden rajoilla unessa ja valveilla eikä meitä kiinnostanut mennyt eikä tuleva, vaan kaikki mikä todella merkitsi oli lasi joka oli puolitäysi - ei koskaan puolityhjä, oikea musiikki, juuri ne oikeat ihmiset ja minä ja sinä. Meillä ei ollut kiire minnekään ja nautimme elämän jokaisesta minuutista. Me elimme.
     Niinä hetkinä tunsimme nuoruuden sykkivän palavana suonissamme eivätkä nuoret pelkää kuolemaa. Emme mekään pelänneet. Puhuit kielellä jonka tunsin, mutta en täysin ymmärtänyt kaikkea mitä sanoit. En antanut sen häiritä - mistä me muka koskaan ymmärtäisimme kaikkea? Nautin äänestäsi ja vieraista sanoista, jotka kuulostivat siltä kuin ne olisi tehty meitä varten.
     Sitä mitä emme osanneet sanoa ainoalla yhteisellä verbaalisella kielellä, josta molemmat jotain tajusimme, me piirsimme, näytimme tai kerroimme kehoillamme. Kuten ei kieli, ei rakkautemmekaan rajoittunut normaaleihin rajoihin vaan kaikki näytti ja tuntui uudelta.
     Kaikki todella oli uutta, sanan täydellisessä merkityksessä. Niiden viikkojen jälkeen mikään ei pitkään aikaan tuntunut miltään, vaan olin vain muisto entisestä ja tyhjä kuori ilman mitään sisälläni. Viikkojen ja vuosien vieriessä eteenpäin, en vieläkään unohtanut sinua enkä mitään muutakaan yhteisestä ajastamme, mutta enää en ole tyhjä.