I don't change I just learn

   26. marraskuu 2012     

     "Olen kadottanut osan, tai oikeastaan osia itsestäni, jotka ennen olivat itsestäänselviä minulle ja kaikille muillekin. Olen kadottanut itsestäni sen, mikä teki minusta minut enkä enää tiedä mistään mitään.
     Aamuisin kittaan kahvia, kuin koko elämäni riippuisi niistä desilitroista ja iltaisin juon kamomillateetä tasapainoittaakseni päivän rytmin. En ota riskejä ja kuiskaan kun on pimeää.
     En halua asioiden palautuvan täysin ennalleen, mutta jotain on tapahduttava, jotain on muututtava. Samalla pelkään muuttuvani itsekeskeiseksi valittajaksi ja sellaiseksi ihmiseksi, kenestä ainakaan itse en pidä.
     Tahdon kirjoittaa, niinkuin Ranya ElRamly ja tehdä elämälläni jotain oikeasti merkittävää. Tahdon, tahdon, tahdon enkä tee enkä muutu, mutta tahdon vaan eikä tahtomalla ole ennenkään muutettu maailmaa."

     8. lokakuu 2013

     Paljon on muuttunut 26. marraskuuta kirjoittamani tekstin jälkeen. En tosin aina itse huomaa asioiden muutoksia. Joinain päivinä muutokset kuitenkin iskeytyvät päin kasvoja tai joku sanoo sen suoraan.
     En ehkä vieläkään tiedä mistään mitään, mutta tunnen olevani enemmän oma itseni, kuin koskaan aikaisemmin. Kadotettujen osien, tietynlaisten luonteenpiirteiden ja käyttäytymistapojen tilalle olen löytänyt jotain, mikä on aina ollut siellä, mutta nyt vihdoin tässä. Olen kokonaisempi ja jollain tapaa yhtenäisempi, onnellisempi. Minä. Veera. Enkä haluaisi kukaan muu ollakaan.
     En aio tavata Häntä ainakaan vähään aikaan, en tiedä, en ehkä koskaan enää. Otin yhteyttä kanadalaiseen noin kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen. 

     Yritän tahtomisen sijasta toimia. En tahdo tai ainakaan pysty muuttamaan ja parantamaan koko maailmaa, mutta voin silti tehdä paljon. Voin hymyillä bussikuskille ja kiittää lähtiessäni, antaa rahaa katusoittajalle ja neuvoa turisteja Helsingin keskustassa. Voin pyrkiä olemaan oman itseni paras mahdollinen versio.

     

2 kommenttia: