02.02 Tupakansavu pyörii ja muodostaa mitä ihmeellisimpiä kuvioita tässä tunkkaisessa huoneessa eikä mikään lähellä olevista kaupoista tai huoltoasemista ole tähän aikaan yöstä auki.
Nousen muutaman tunnin kuluttua lukion kolmannen vuoden toisen jakson ensimmäiseen päivään, enkä vielä tiedä mistä saan aamukahvini.
Minua ei väsytä. Syksyn ensimmäisen vaiheen aiheuttama väsymys ja huoli on vihdoin vaihtunut tulevan ajanjakson haaveisiin ja mahdollisuuksiin.
03.28 Ulkona on pilkkopimeää, enkä vieläkään ole väsynyt. Kääriydyn tiukemmin lakanaan. En ole vielä valmis kohtaamaan tämän päivän maailmaa.
09.27 Ensimmäinen bussi ja juna menevät molemmat ohi. Huopalahden juna-asemalla elämäänsä kyllästyneen näköinen mies siivoaa ihmisten maahan heittämät tupakantumpit ja HSL:n kertaliput minun lukiessani David Nicholssin kirjoittamaa romaania, Sinä päivänä.
Myöhemmin haemme kahvia Stockmannin Robert's Coffeelta, istumme Esplanadin puistossa ja kävelemme Kauppatorin läpi Senaatintorille. Tapaan myös Hänet ja poltamme tupakkaa keittiössä liesituulettimen alla, enkä ole koskaan kokenut olevani yhtä kokonainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti