---

     Joskus, kun istun linja-autossa meren kohdalla, joskus, kun silloin katson vanhaa miestä, minä pelkään pakahtuvani ja käännän katseeni taivaalle. Ja kun iäkäs rouva silloin istuu vanhan miehen viereen, he puhuvat vanhaa suomea, he puhuvat vanhaa suomea ja minä en tiedä mistään mitään. Rautatientorilla romanialaiset myyvät lehtiä ja minä välttelen heitä katseellani, illalla tulen siitä surulliseksi ja seuraavana päivänä ja toisenakin, se tapahtuu taas ja annoin rahaa Nenäpäivän keräykseen. Kohtaamisia, sitä elämä on täynnä ja pelkästään, kohtaamisia julkisissa liikennevälineissä, kohtaamisia Johanna Tukiaisen kanssa alakerran pubissa, kohtaamisia kotikadulla uusien naapureiden kanssa ja kohtaamisia keskellä ei mitään, kohtaamisia, kun on hetken varma, että on täydellisen yksin ja sitten ei olekaan enää. Ja kun kohtaa toisen, kun kohtaa pienen intialaisen tytön ruokakaupassa ja kun kohtaa miehen myrskyssä lenkillä, kun mies juoksee rinnallani arkivaatteissa ja keskustelemme juoksemisesta, kun kohtaan juoksevan miehen Hietaniementorilla, silloin se on kaikki mikä merkitsee enkä haluaisi missään muualla ollakaan. Kohtaamisia, se on mitä on ja se on kaikkein tärkeintä ja linja-autoon noustessa ja linja-autosta lähtiessä, on tärkeää sanoa päivää ja tärkeää on myös kiittää, minun henkeni ja elämäni kolmekymmentä minuuttia afrikkalaisen kuskin käsissä, minun henkeni ja elämäni, on tärkeää kiittää lähtiessään, koska henki ja elämä on taas minun ja varmaan ennen kaikkea Jumalankin käsissä, eikä afrikkalainen mies ajanut kolaria tai suistunut tieltä, minun henkeni ja elämäni kolmekymmentä minuuttia hänenkin käsissään, silloin on tärkeää sanoa päivää ja kiittää lähtiessään. 

    Saan päättää, tiskaanko astiat heti niitä käytettyäni vai myöhemmin ja yleensä tiskaan kuitenkin, saan päättää valehtelenko itselleni ja muille, vai katsonko totuutta silmiin ja yleensä päätän mieluummin katsoa ja silloin en todella tiedä, mitä tapahtuu tai mitä on, mutta totuus ja silmiin katsominen, ne ovat ja pysyvät vaikka päättäisinkin valehdella. Voin katsoa totuutta silmiin kaksi yötä ja päivää, tai voin katsoa ja päättää heti ja voin myös jättää katsomatta. Koska kuulemma sen minkä taakseen jättää, sen minkä taakseen jättää löytää edestään ja totuus tulee joskus ilmi kuitenkin, siksi voin katsoa kaksi päivää ja kaksi yötä ja toivoa ja uskoa, että totuus jonka toivon todeksi todella on totuus ja kai sen löytää edestään lopulta kuitenkin.