I don't know why I say the things I say but I say them anyway

     Marraskuun ensimmäisenä lauantaina, kun juhlimme Annin täysikäistymistä ja vietimme tupaantuliaisia, huomasin laihtuneeni lisää ja nykyään syön aamuisin ja olen nälkäinen iltaisinkin. Saan valita, tiskaanko astiat heti niitä käytettyäni vai myöhemmin ja yleensä tiskaan kuitenkin. 

     Haluan lähteä vieraaseen maahan ja oppia rakastamaan. En vastaa enää hänen puheluihinsa enkä avaa viestiä, jossa hän kertoi palaavansa tänään Barcelonasta. Juoksin myrskyiselle merelle ja sille samaiselle rannalle, jossa jotkut kavereistani kävivät kesällä alasti uimassa ja näimme parittelevia lokkeja. Antauduin tuulelle ja päästin viiman lävitseni. Tuulen repiessä minua ja meren iskeytyessä rantakallioon, minä en tuntenut kylmää, ei en tuntenut kylmää vaan tunsin järisyttävän voiman ja annoin sen puhdistaa paatunutta sieluani.

     Noustessani hissillä viidenteen kerrokseen, joku naapureistamme näkee paljaat nilkkani ja minä juon teetä lempimukistani.