Stir it up

         

    

     Itä-Helsinki merkitsi ennen mummin luona vierailua, Vuosaarta, Myllypuroa ja choco pops -suklaamuroja. Viime viikkojen aikana Itä-Helsinki on kuitenkin avautunut minulle uudella tavalla. Mummin ja Myllypuron sijasta Itä-Helsingissä on Mira ja Kontula. Kuluneina viikkoina olen ratkonut sisäisiä ristiriitojani kahdeksannen kerroksen valoisassa yksiössä ja juonut vuorotellen Lidlin vanillacappucinoa ja Liptonin Yellow Label teetä. Olen hullaantunut Miley Cyruksesta ja katkarapu-tuplajuusto-aurajuusto - pizzasta.

Metroasemalla pätee eri lait päivisin ja öisin. Yöllä alas metroon mentäessä käytetään vasemman puoleisia rullaportaita ja metro Ruoholahteen tulee minuutin aikaisemmin, kuin ReittiGPS ilmoittaa. Päivällä metroon laskeudutaan oikealta ja se tulee minuutin ilmoitettua myöhemmin. 

Itäkeskuksen kohdalla joku pitkähiuksinen mies herättää yhden nukkuvista pariskunnista käden taputuksilla, mutta muut roikkuvat edelleen oransseilla penkeillä puhelimiensa yllä metron huminan pauhatessa taustalla. 

     Sinulla ja minulla ei ole paljon puhuttavaa. Meillä on välissämme kielimuuri ja vuosia - ja silti seurassasi olen valmis unohtamaan kaikki ne tekosyyt, joita normaalisti pyörittelen mielessäni ja kerron ystävilleni. Kuljen Keskustan katuja oikean käsivartesi johdattamana ja löydän itseni Iso-Roobertinkadulta sisäpihäpihalla sijaitsevalta klubilta. Tanssimme koko yön yhdessä enkä todellakaan muista, miksi haluan pysyä Sinusta erossa.

Kävellessämme bussipysäkilleni pysähdymme katsomaan katutaidetta ja neuvon englantilaisille turisteille tien Fredrikinkadulle. 

     Huomenna syyskuu vaihtuu lokakuuksi ja aloitan työt Aleksanterinkadun Zarassa. Syksy on todella täällä eikä entiseen ole paluuta. Tällä hetkellä tärkeintä on tämä hetki ja tämä fiilis. En halua enää syrjäyttää nykyhetkeä tulevaisuuden pelkojen takia. 

Haluan, ja olenkin, olla onnellinen. Ihana syksy.